Erkki Lauho (toim.): Valtameret raakapurjein. Merikapteenin matkat seitsemällä merellä. John Nurmisen säätiö 2018.
Teksti: Joni Skiftesvik
Kuvat: Erkki Lauho, teoksesta Valtameret raakapurjein (John Nurmisen Säätiö).
Merikirjoja on ilmestynyt viime aikoina ilahduttavan runsaasti. Mukavan lisän valikoimaan tuo Erkki Lauhon merikapteeni Yrjö Niemisen jäämistöstä kokoama muistelus- ja matkakirja nuoruuden vuosilta ahvenanmaalaisissa raakapurjealuksissa. Nieminen seilasi niissä purjelaiva-praktiikkaa, jota edellytettiin tuolloin merikoulun opinnoissa.
Jätettyään lukion kesken Nieminen lähti lainavaroin oppilaaksi, ”prentikseksi”, nelimastoparkki Fenniaan. Varustamot rahoittivat toimintaansa perimällä maksun tarjoamastaan opista. Käytäntöä on arvosteltu, eikä syyttä. Oppilaat tekivät kaupallisessa liikenteessä olevilla aluksilla kovaa ja vaarallista työtä ja vieläpä maksoivat siitä.
Fennian oli määrä matkata keväällä 1927 Kap Hornin kiertäen viljanhakuun Australiaan. Matka oli epäonninen, ja alus joutui Kap Hornissa myrskyn runtelemaksi.
”Laiva kallistui yli 42 astetta. Puolitäkin styyrpuurin puoleiset portaat vei tuuli mennessään. Puolet vahdista riipuin köysissä, ettei meri olisi vienyt minua”, Nieminen kirjoitti 19.4.1927 päiväkirjaansa.
Seuraavina päivinä meri otti tosissaan mittaa suomalaisaluksesta.
Nieminen kirjoitti: ”… kuuluu ja tuntuu hirveä rysäys kannelta. Stor masto katkeaa. Alamme klaarata sitä… Sitten katkeaa kryssimasto. Förmasto olisi myös mennyt, ellei olisi saatu laivaa myötätuuleen.”
Fennia hakeutuu hätäsatamaan Falklandiin. Sinne se myös jää, villa- ja viljavarastoksi. Korjata sitä ei kannata. Miehistö matkaa Suomeen konsulinkyydillä. <jatkuu kuvan jälkeen>
Onnettoman Fennia-purjehduksen jälkeen Nieminen saa oppilaan jobin Gustav Eriksonin nelimastoparkki Olivebankiin. Matkat vievät eksoottisiin paikkoihin. Seychillien saarilla käytyään nuorukainen kirjoittaa haltioituneena äidille käyneensä paraatisissa.
Olivebank kuskaa guanoa, linnunlantaa paratiisista Uuteen Seelantiin ja matkasta sinne tulee katastrofaalinen. Laivan muonavarat ovat yksipuoliset ja niukat. Lähes koko miehistö sairastuu beriberi-tautiin. Kaiken pahan lisäksi laiva saa myrskyssä vaikeasti oikaistavan laaksiidan, kallistuman. Miehistö lapioi monta vuorokautta henkihieverissä linnunpaskaa ruumissa ja saa laivan viimein oikenemaan. Työ puristaa voimat riutuneista miehistä.
Siitä mitä Olivebankissa sen jälkeen tapahtui, kun beriberi iski alukselle, on olemassa Niemisen päiväkirjan lisäksi toinenkin, jopa realistisempi ja laajempi kuvaus. Sen voi lukea Jorma Marttalan toimittamasta ansiokkaasta Etelämeren laulu -kirjasta (WSOY 1998), joka pohjautuu Marttalan sukulaismiehen Martti Vappulan päiväkirjaan. Hän palveli puolimatruusina Olivebankissa kohtalokkaalla matkalla.
Vappula kirjoittaa, että Olivebankin miehistö oli nälkäkuoleman partaalla matkatessaan Uutta Seelantia kohti. Voi jopa ihmetellä, ettei kuolonuhreja tullut kuin yksi.
Marttalan dokumenttien mukaan laiva kääntyi hätäsatamaan vasta sitten, kun kolme sairainta miestä konttasi päällikön luo ja pyysi tätä rukoillen poikkeamaan satamaan ja ostamaan laivanväelle ruokaa.
Yrjö Nieminen kirjoittaa hieman silotellen samasta asiasta: ”… pari sairasta miestä laahusti kapteenin puheille ja sanoi hänelle: Jos emme poikkea johonkin satamaan saamaan lääkärin apua ja tuoretta ruokaa, niin emme takaa tulevamme Auclandiin.”
Kapteeni K. Troberg myöntyi nälkiintyneiden ja sairaiden miesten aneluihin, ja alus poikkesi Australian Queenscliffiin. Ennen kuin lääkäri ehti laivaan, pahiten sairastunut Martti Vappula kuoli.
Merikoulun jälkeen Nieminen saa ensimmäiset pestinsä perämiehenä, ensin Wihurin s/s Wilkeen ja sitten Eriksonin parkki Penangiin, jossa hän ehti seilata myös oppilasaikanaan. Laiva ajaa karille Tanskassa ja juoppo kippari kenkkuilee Niemiselle. Tämä päättelee, etteivät ahvenanmaalaiset voi sietää laivoissaan mannersuomalaisia.
Kirja mainitsee kuin ohimennen Niemisen seilanneen sota-ajan miehitetyn Norjan rannikolla. Laivojen nimistä huomaan hänen ajaneen saksalaisten rahteja. Jostakin syystä tästä ajasta muuten niin hienossa ja yksityiskohtaisessa kirjassa ei ole kuvauksia.
