– Pappi tuli käymään! kuuluu ovensuussa Godby Shippingin MS Baltica -aluksen komentosillalla, kun Oulun merimieskirkon vapaaehtoistyöntekijä Raimo Salonen astuu sisään. Oven vieraalle avaa perässä sisään astuva yliperämies Jussi Österman. Komentosillalla ensimmäinen perämies Damian Gawlowski antaa karttapöydän äärellä ohjeita matruusi Rolando Calderonille.
MS Baltican miehistö on kansallisuuksiltaan suomalaisia, puolalaisia, virolaisia ja filippiinejä. Baltica käy joka toinen viikko Oulun satamassa palatessaan Euroopan-kierrokseltaan.
Salonen toteaa käyvänsä tällä laivalla nyt ensimmäistä kertaa. Laivalla merimieskirkolta tulevia vieraita kutsutaan mielellään laivapapeiksi. Salosen nimikyltissä lukee nimikkolaivakuraattori.
– Laivapappi, jos joku niin haluaa, Salonen hymyilee.
Salonen pahoittelee kielitaidon puutetta, kun monikansallisen miehistön kanssa siitä olisi hyötyä.
Laivan miehistö muistelee, että joku aika sitten merimieskirkon työntekijä kävi laivalla aina kun laiva kävi Oulun satamassa. Kirkon edellisen satamakuraattorin siirtyessä toisiin tehtäviin tuli laivavierailuihin tauko.
Myös laivan perässä liehuva lippu on vaihtunut Suomen lippuun. Vielä vuosi sitten laivan miehistöstä oli valtaosa Filippiineiltä. Nyt heitä on miehistöstä noin puolet. Yli puolen vuoden mittaisia työvuoroja tekeville filippiiniläisille merenkulkijoille ovat merimieskirkon palvelut Oulussakin tuttuja ja tarpeen. Heille merimieskirkko on mieluisa ja tärkeä pistäytymispaikka, kun laiva seisoo yön yli Oulun satamassa.
Kun laivalla ei vielä ollut omaa autoa, saivat miehistön jäsenet merimieskirkolta myös kyytiä asioimaan kaupungille.
Salonen korostaa, että laivojen miehistö on aina tervetullutta merimieskirkon kahvilaan, ja ostoksille kirkon puotiin.
–Jos miehistö ei ehdi käymään kirkolla, tulee kirkko mielellään käymään laivassa, lupaa Salonen.
Turvallisuusmääräysten takia ei Oulun sataman merimieskirkossa näy satunnaisia pistäytyjiä. Sovitusti voivat ryhmät kuitenkin käydä tutustumassa Oulun merimieskirkon tiloihin ja toimintaan.
Teksti ja kuvat: Sirpa Sutinen
