”Vapaaehtoiseksi tai työharjoittelijaksi Merimieskirkolle kannattaa ehdottomasti lähteä. Siellä on helppo kokeilla siipiään turvallisessa ympäristössä.”
Yliopisto-opiskelija Annika Juurikka toimi vastikään vuosivapaaehtoisena Brysselin merimieskirkolla (siirryt Brysselin merimieskirkon sivustolle). Välivuosiajatus oli houkutellut ja hän oli keväällä 2017 lähettänyt Merimieskirkolle hakemuksen ”ihan huvikseen”, kuten hän nyt muistelee. Kannatti olla huvittuneella päällä.
”Parin päivän päästä minulle soitettiin, ja asia oli sovittu jo viikossa. Kun sain tehtyä kesätyöni loppuun, matkustin Brysseliin syksyllä (2017).”
Idea vapaaehtoisvuodesta Merimieskirkolla ei kuitenkaan pudonnut ihan taivaalta. Annika oli pari vuotta aikaisemmin lukiossa ollessaan googlannut vapaaehtoistöitä ulkomailla ja törmännyt netissä Merimieskirkkoon. Toiseksi Annikan tutuista moni on ollut vapaaehtoistyössä, au pairina tai harjoittelijana ulkomailla, mm. Nepalissa.
Annikan pesti päättyi kesäkuun lopussa, mutta hän jäi Brysseliin vielä heinäkuuksi hoitamaan perhekerhosta tutuksi tulleen perheen lasta.
Kesäloman kynnyksellä Annika oli saanut opiskelumotivaationsa takaisin ja odotti innolla paluuta teologian opintojen pariin Joensuuhun. ”Otan rinnalle yhteiskuntatieteitä”, hän suunnitteli. ”Oivalsin täällä, että voin opiskella ja toimia teologina ilman, että alkaisin papiksi. Vaihtoehdot helpottavat.”
Itsevarmuutta vapaaehtoisvuodesta
Vuosi Brysselissä jäi Annikalle mieleen monipuolisena. ”Sain tehdä niitä asioita, joista olen ollut aikaisemminkin kiinnostunut, mutta pääsin tekemään myös itselleni ihan uusia asioita.”
Sellainen oli esimerkiksi pienten lasten kanssa toimiminen: vuoden aikana Annika veti kirkolla menestyksellisesti perhekerhoa ja muskaria. Kolme kertaa viikossa pidettävä perhekerho vaatii aina valmisteluja, ja itse kerhossa ohjaaja paitsi leikkii lasten kanssa myös keskustelee näiden vanhempien kanssa. Muskarissa puolestaan lauletaan lasten ja vanhempien kanssa kerran viikossa.
”Lapsityö oli aivan huippua. Pääsin seuraamaan lasten kasvua ryömijästä kiipeilijäksi.”
Vapaaehtoisvuoteen mahtui myös monipuolista nuoristyötä sisältäen mm. isoskoulutuksen suunnittelua sosiaalikuraattoreiden kanssa. Unohtaa ei pidä myöskään hengellistä työtä hartauksineen, messuissa avustamisineen ja ekumeenisine hartauksineen. Ja rukouslounaineen. ”EU-kortteleista näihin tilaisuuksiin tuli paljon väkeä. Tilaisuudet ovat heille mukava tauko työkiireiden keskelle. Niissä oli aina tosi yhteisöllinen tunnelma.”
Ja jos luonne on kuin Annikalla, joka pyrki auttamaan aina siellä, missä käsiä tarvittiin, kuten kahvilassa, kassalla, tiskauksessa tai kirjastossa, ei työharjoittelijan tai vapaaehtoistyöntekijän aika käy ainakaan pitkäksi. Haastatteluhetkellä Annikalla oli erään harjoittelijan kanssa työn alla myös Brysselin merimieskirkon esittelyvideon teko.
”Sain vapaaehtoisvuodesta varmuutta omaan tekemiseeni ja luottamusta siihen, että asiat järjestyvät, vaikka välillä oli täyspäiväisiä viikkoja ja paljon deadlineja.” Parasta oli henkinen anti. ”Minuun luotettiin, ja opin paljon. Huomasin, että pärjään asioissa, joita en aiemmin kokenut omakseni.”
Hyvän tekemisestä hyvä mieli
Itse kaupunkiin Annikalla on sanojensa mukaan viha-rakkaus-suhde. ”Välillä ärsytti se ihmispaljous. Ajattelin myös, että miten sellainen kaupunki, jossa jotkut oleelliset asiat eivät toimi, voi olla EU:n pääkaupunki”, Annika kertoo hymy huulillaan. Brysselin Suomi-yhteisöä hän kuitenkin kehuu.
”Vaikka minulla ei ollut ennakkoasenteita kirkolle mennessäni, niin yllätyin, kuinka lämmin ja hyvä paikka se oli. Yhteisö tekee sen, että siellä viihtyy hyvin. Ja kun pääsee tekemään hyvää, siitä tulee itselleen hyvä mieli.”
”Vapaaehtoiseksi tai työharjoittelijaksi Merimieskirkolle kannattaa ehdottomasti lähteä. Siellä on helppo kokeilla siipiään turvallisessa ympäristössä. Kaikki, jotka ovat olleet ’harkkareita’ ovat onnellisia, että ovat lähteneet.”
Eivät menneet Annikan vanhempien kannustuksetkaan lähtemisestä ulkomaille hukkaan. Annika vakuuttaa, että kaikesta vapaaehtoistyöstä saa sellaista kokemusta, mikä auttaa jatkossa. ”Uusi paikka, uudet ihmiset ja uudet asiat rikastuttavat elämää ja avaavat ovia.” Eikä kannata unohtaa sitäkään, että kokemus pidentää myös ansioluetteloa.
Se tiedetään, että roudaaminen eli tavaroiden kantaminen ei merimieskirkoilla koskaan lopu. Kaikkien käsiä tarvitaan etenkin loppusyksyllä, jolloin merimieskirkoilla valmistaudutaan ja pidetään joulumyyjäisiä. Brysselissä myyjäisviikkoja oli kaksi. Sen sekaan joutui viime vuonna myös vuosivapaaehtoiseksi tullut.
”En joutunut, vaan pääsin elämään joulun ihmemaata pidempään kuin normaalisti. Oli upeaa, kun pääsin heti alusta mukaan rakentamaan myyjäisiä ja lopussa oli sitten ihana juhla.”
Päätyipä hän vielä jouluna merimieskirkolle myymään porontaljoja. Jos poro on belgialaisille eksoottinen eläin, Annikalle se on tuttuakin tutumpi. Lapsuudenkotona Pudasjärvellä porotiloja on useampia ihan naapurissa.
Merimieskirkon myyjäiset tulevat taas marraskuussa. Annika ilmoittautui jo keväällä basaarivapaaehtoiseksi. Brysselin merimieskirkon joulumyyjäiset pidetään tänä vuonna 28.11.–2.12. ja 5.–9.12.
Teksti ja kuvat: Marko Toljamo
Lue lisää Merimieskirkon joulumyyjäisistä ulkomailla.
Lue lisää Merimieskirkon vapaaehtoistyöstä.
Lue lisää työharjoittelusta Merimieskirkolla.
