Pienen tytön haaveammatissa

Nainen ison auton kuljettajana ei ole enää menneiden aikojen tapainen harvinaisuus, Johanna Pylvänen kertoo. Asenne ratkaisee.

Teksti ja kuvat Laura Yöntilä

"Parkkipaikalla oleva Scania-merkkinen valkoinen jakeluauto, jonka keulan vierellä seisoo nainen, jolla on yllään Rahtarit-huppari ja vihreänsävyiset reisitaskuhousut".
Johanna Pylvänen ajaa Hortiherttuan jakeluautoa. Kuormassa on muun muassa salaatteja, yrttejä, tomaatteja ja paprikoita.

Jakeluauton kuljettaja Johanna Pylvänen herää aamukolmelta kotonaan Karkkilassa. Työt alkavat neljältä, jolloin Johanna aloittaa kuorman lastaamisen Hortiherttuan puutarhalla Karjalohjalla. Tuotteiden jakelu suuntautuu erityisesti pääkaupunkiseudulle ja läntiselle Uudellemaalle, ja puolenpäivän aikaan työpäivä on jo pitkällä.

Ajokilometrejä kertyy päivän aikana 300–400. Hortiherttuan jakeluauto on 2-akselinen kuorma-auto, johon mahtuu 18 lavaa. Kuormatilaa voidaan tarpeen mukaan lämmittää tai jäähdyttää, jotta herkät salaatit ja yrtit säilyvät raikkaina koko kuljetuksen ajan.

"Tuulilasin läpi otettu kuva auton hyttiin".
Kojelaudan rekvisiittaa: keisarillinen pikkukruunu ja ilmanraikastin Suomen väreissä.

Rakkaudesta lajiin

Johanna suoritti kuorma-auton ajamiseen oikeuttavan C-ajokortin vuonna 1998. Myöhemmin opinnot jatkuivat Jalasjärven aikuiskoulutuskeskuksessa, jossa Johanna suoritti logistiikan perustutkinnon oppisopimuksella ja valmistui autonkuljettajaksi vuonna 2006.

Ennen Hortiherttualle siirtymistä Johanna ajoi muun muassa DB Schenkerin ja Postin alihankkijoiden autoja.

Ajatus alalle ryhtymisestä oli kytenyt jo pienestä tytöstä lähtien.

”Eno oli kuljetusyrittäjä ja ollut tässä siivittäjänä. Tämä on semmoinen pikkutytön haave.”

”Tämä työ vie mukanaan, ja teen tätä niin sanotusti rakkaudesta lajiin.”

"Hymyilevä nainen istuu kuorma-auton hytissä toinen käsi ratissa ja toisen käden sormi säätönappulalla".
Kuorma-autonkuljettajan työtila. Kojelaudan laitteistosta voidaan säätää muun muassa kuormatilan lämpötilaa.

Naiset isoimmilla autoilla

Johannan mukaan ammattiajaminen vetää naisia puoleensa yhä enemmän. Näppituntuma on, että isot ajoneuvot kiinnostavat, eikä alalla pärjääminen riipu sukupuolesta.

”Naiset eivät ole alalla enää niin harvalukuisia. He tekevät vaikkapa maansiirtoa ja ajavat täys- ja puoliperävaunuyhdistelmiä, siirtyvät sinne pienemmistä kuorma-autoista tai ajavat heti alussa ison kortin.”

”Sukupuoli ei vaikuta, kun kalustokin on erilaista kuin ennen. Nykyvälineistöllä pystytään samaan kuin miehet, pakettiautoista raskaampiin yhdistelmiin.”

”Asenne ratkaisee. Kysytään, ollaan avoimia ja mennään rohkeasti.”

"Rahtarit-huppariin pukeutunut nainen rekka-auton oven edessä".
”Nainen kuljettajana ei ole enää menneiden aikojen tapainen harvinaisuus”, Johanna Pylvänen kertoo.

Rahtarit Merimieskirkolla

Rahtarit ry (siirryt toiseen palveluun) on kuljetus- ja logistiikka-aloilla toimivien maanlaajuinen yhdistys, jossa Johanna on aktiivijäsen. Hänen tämänhetkisiin luottamustehtäviinsä kuuluvat yhdistyksen hallituksen varajäsenyys ja Helsingin osaston varapuheenjohtajuus. Helsingin osaston varsinaisena puheenjohtajana Johanna aloittaa tammikuussa 2022.

Helsingin osaston kuukausittaiset kokoukset pidetään Merimieskirkon tiloissa Vuosaaressa, ja osaston jäsenet ovat tervetulleita samalla saunomaan ja tapaamaan toisiaan.

Yhteiset kokoontumiset ovat tärkeitä siitäkin huolimatta, että nykyisin yhteydenpito sujuu helposti sosiaalisen median ja puhelinsovellusten välityksellä.

”Yhdessä tätä tehdään. Itse olen vähän vanhanaikainen ja menen mielelläni paikan päälle. Parhaimpia hetkiä on, kun pääsee konkreettisesti istumaan jonnekin”, Johanna kertoo.

”Toivon, että hyödynnettäisiin sitä, mitä kaikkea yhdessä toiminta voi olla, esimerkiksi koulutuksia. Ja toivoisin myös, että ihmiset käyttäisivät Merimieskirkon palveluita. Se on siisti mesta.”