Suuri turvattomuuden tunne syntyy niin suurista asioista, että me tavalliset ihmiset emme voi niille mitään. Puhutaan Euroopan ja jopa maailman turvallisuusarkkitehtuurin järkkymisestä. Mutta kyse turvattomuudesta ja turvallisuudesta ei olekaan niin yksiselitteistä kuin äkkiseltään voisi päätellä. Ajatuksia herättävä on se tutkijoiden esiin saama tieto, että turvallisuuden tunne puolestaan syntyy pienistä, ihmistä itseään lähellä olevista asioista. Ehkä kaikkein vakavin asia onkin turvallisuuden puute.
Blogi: Tervetuloa, ihminen
Mikä on vieraanvaraisuuden hinta? Joutua itsensä ja toisen ihmisen äärelle, alttiina ja haavoittuvana, puolin ja toisin. Nähdä, miten paljoksi minusta onkaan.
Blogi: Sotatila ja Merimieskirkon arvot
Venäjän hyökätessä Ukrainaan Eurooppa tyrmistyi. Voiko tämä järjettömyys olla totta! Mieleeni noussut tapahtumat runsas 40 vuotta sitten. Puolassa julistettiin sotatila. Uhkana oli, että Neuvostoliiton joukot tulevat Puolaan tekemään solidaarisuusliikkeestä ja kansannoususta lopun. Solidaarisuus näkyy nyt koko Euroopassa. Solidaarisuus ja asettuminen oikeudenmukaisuuden puolelle on rohkeutta. Rohkeus on pitkäjänteisyyttä, sisukkuutta, vaikka olisi kiusaus antaa periksi tai kaunistella totuutta.
Blogi: Ihmisiä
”Äiti, missä kaikki ne pakolaiset olivat? Minä näin siellä vain ihmisiä.” Kulttuurien kohtaamisessa on kysymys ihmisten kohtaamisesta. Ihmisen syvimpiä tarpeita on tulla nähdyksi omana itsenään, ei kotimaansa, uskontonsa, ammattinsa, perheensä tai sukupuolensa edustajana.
Blogi: Ikkuna
”Onhan meillä ollut hirvittävän ikävä toisiamme ja ympäristöjämme. Kaipa tämä maailmamme avautuminen on mahdollisuus valita sellaista, mitä haluaa tai tarvitsee, kun kerran onnekkaina elossa ollaan. Ei kai tule pakkoa palata myötäilemään vahingollisia tapoja?” kirjoittaa Kirta Kuusniemi Merimieksirkon blogissa.
Kadotuksen meri
Ennen kuin kirkon vuosi taipuu adventtiin ja uuden elämän syntymisen jännittämiseen, pauhaa tuomiopäivän pasuuna. Jumala ei kylläkään meidän kunnollisuuttamme kaipaa, mutta lähimmäisiämme meidän pitäisi kohdella niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan. Tämä on elämän oma laki ja siitä ei ole hyvä lipsua.
Merimieskirkko, Lähetysseura ja minä
Kuusamolaisen maalaispojan joutuessa 1960-luvulla maailmalle elantoa etsimään tapahtui kaikki jonkun ihmeellisen suunnitelman mukaan. ”Siinä on täytynyt ollut mukana Taivaallinen Isä.”